Tunteella ja tuurilla bisnekseen

On kyllä jotenkin hassua seurata, miten moni yritys on antanut ymmärtää lähteneensä pyyteettömälle ihmisen auttamisen tielle. Siinä missä ennen oltiin ihan avoimesti bisneksen tekemisen polulla, haettiin voittoa ja puhuttiin numeroilla, nyt viestitellään pehmeistä arvoista ja muodostetaan tunteita herättäviä lauseita. Ja mistäkö on kyse? No terveydestä.

Terveys- ja hyvinvointibisneksen perään ovat lyhyessä ajassa lähteneet niin pankki- ja vakuutuslaitokset, kännykkävalmistajat, peliteollisuus, startupit kuin perinteiset it-talotkin. Ne heittelevät ilmoille lauseita sairauksien ehkäisemisestä, terveyden edistämisestä, täsmädiagnooseista, geenien hyödyntämisestä, antibioottiresistenssistä, uusista lääkkeistä, kehitysmaiden terveysongelmista. Ne väläyttävät mahdollisuuksia paremmasta ja pidemmästä elämästä, sinulle ja läheisillesi. Terveyttä ja turvaa, tekoälyn herpaantumatonta ja inhimillisistä virheistä riisuttua hoivaa.

Ne puhuvat aiheista, joihin on ennen on tarvittu se kuuluisa asiantuntija. Nyt äänitorvina ovat yritykset, joilla ei välttämättä ole mitään aiempaa tarttumapintaa terveydenhuoltoon, hoitotyöhön tai lääketieteeseen. (Näiden alojen osaajia on buumissa mukana edelleen varsin vähän.)

Jokainen yritys myös tuntuu aloittavan a:sta, esittävän samoja retorisia kysymyksiä ja huolenaiheita, joihin terveysteknologian uskotaan tuovan ratkaisut. Miten se tapahtuu, ei kukaan tiedä. Jotain tulee kuitenkin tapahtumaan. On pakko, ne toistavat. Tästä mainitsee esimerkiksi Nokian Risto Siilasmaa päivän Kauppalehdessä:

KL 17.7.2017: Nokian Siilasmaa: ”Terveysteknologia on pitkäaikainen panostus Nokialle”. Toimittaja Emil Elo, sitaatit Siilasmaan.

Heitän tähän väliin hiukan nihilistisen ajatuksen: terveyden perään lähteneet yritykset eivät ole kiinnostuneet terveydestä puhtaasti sen filosofisen hyvyyden takia, vaan ihan reippaasti liiketoiminnan näkökulmasta. Terveys koskettaa jokaista maapallon 7,6 miljardia ihmistä, joten esimerkiksi sovelluskehittäjille se tarkoittaa miljardeja potentiaalisia henkilöasiakkaita. Sosiaali- ja terveyspalvelut on maailmanlaajuisesti kenttä, jota ei ole vielä sähköistetty ja automatisoitu, siellä riittää organisaatioita ja järjestelmiä myllättäväksi.

Bisnes on sallittua ja toivottua, ei siinä mitään. Muutos on nopeaa, esimerkiksi finanssialaa tyrkkivät uudet pelaajat, joten sen pitää löytää uusia jalansijoja. Se elää, ken muuntuu.

Tarvitsee kuitenkin kaiken hypetyksen keskellä ja keskustelussa pitää mielessä, että terveysbisneskin rakentuu ja elää liiketoiminnan näkökulmasta. Yritystoiminnalla on omat lainalaisuutensa, retoriikkansa ja keinonsa. Bisnes on bisneksen tavoite. Yritykset saattavat aidosti myös haluta auttaa ihmisiä elämään terveempinä ja pidempään, mutta mielellään näkevät sen tapahtuvan oman ratkaisunsa kautta. Sitä on liiketoiminta.

Siilasmaa tästä reilusti mainitsi, propsit siitä.

Toinen hassu piirre terveysteknohuumassa on näppituntumaan nojailu. Esimerkiksi omahoidon terveyssovellusten pohjalla käytetään yleisesti oletusta, että 10 000 askelta päivässä on kaikille hyvä ja sopiva terveysteko. HS:n jutussa tietotekniikan professori Greg Hager Johns Hopkinsin yliopistosta kertoo, miten tuohon ”yhden koon lukuun” on päädytty:

HS 29.5.2017: Terveyssovellusten markkinat ovat kuin ihmelääke­kauppiaiden villi länsi, sanovat tutkijat. Toimittaja Arja Kivipelto.

Kuten jutussa (avautuu HS-tilaajille) kerrotaan, vain harva omahoidon mobiilisovellus perustuu kunnon tieteellisiin tutkimuksiin. Teollisuudenhaara on kuitenkin valtava, pari vuotta sitten pelkästään näitä appeja oli jo yli 165 000.

Askelten mittaus on vain mikroskooppisen pieni murunen kokonaisuudessa. Kun yritykset rynnistävät voimalla valtavan potentiaalin äärelle ja kilpailevat toisiaan vastaan kentän jokaisella neliöllä kiivaasti, kuinka varmistetaan, että jokainen mittari, analyysaattori, diagnoosiaparaatti ja tekoälylaite on oikeasti edes semisti fiksu? Kuinka yksilön suojaa varmistavat organisaatiot ehtivät ja pystyvät tarkastamaan kaiken? Mihin tietoon ne voivat luottaa? Mihin terveysammattilaiset voivat luottaa? Mihin me voimme luottaa? Millä tarkkuudella tarvitsee voida luottaa? Onko luottamuskysymys edes tarpeen? Näihin olisi aina välillä mukava kuulla näkökulmia. Muun muassa näihin.

Veikkaan, että kunnolla arkeen sujahdettuaan terveystekno tuo mukanaan ihan uudenlaisia, teknologiavyöryn tuottamia tarpeita. Se tietää mahdollisuuksia ihan uudenlaisille palveluille ja bisnekselle. Pyörä pyörii, ratas raksuttaa. Ei siinä mitään. Pääasia lienee liike itsessään. Jumppaliike erityisesti.

Ps. Kuva sinisestä pullosta on Euroopan vanhimman yhä toimivan apteekin, Tallinnan Raadinapteekin ikkunalta. Pullo kertoi keskiajan kadunkulkijoille, että kyseessä oli apteekki. Sininen neste edusti limaa, yhtä neljästä ruumiinnesteestä. Galenoksen oppien mukaiset muut nesteet olivat keltainen sappi, musta sappi ja veri. Lääkärit pyrkivät hoidollaan tasapainottamaan niiden suhteet. Raeapteekissa on näytillä erinäisiä rohtoja, joilla vaivoja taltutettiin.