Parvekkeesta oma kesäpesä

Maapallo pyörii radallaan ja kuljettaa meitä kohti kesää, kaikesta myllerryksestä huolimatta. Siitä tuli mieleeni *vihdoinkin* postata ideoita kesäparveketta varten. (Tämä blogi päivittyy kyllä niin harvoin, että hävettää.) Olen innokas puutarhaharrastaja, innostusta on takana yli 25 vuotta – joinain vuosina olen kasvatellut reilut määrät kesäkukkia ja vihanneksia siemenistä, joinain vuosina ostanut muutamat taimet kaupasta ja nautiskellut niistä.

Kasvien lisäksi kesäparvekkeen tai muun kesätilan ideoinnissa on hauskaa se, että kyseessä on noin 4–5 kuukauden ilo. Asioita ei tarvitse miettiä vuosien ja pakkassään perspektiivillä, vaan voi antaa itselleen vapauden käyttää mielikuvitusta ja luoda sen pohjalta parvekkeesta oma kesäkolo, joka tuo mieleen muistoja, siivittää mummolaan tai kaukomaille, saa olon tuntumaan turvalliselta ja mukavalta juuri siinä.

Tärkeintä ei ole miettiä, mitä kalusteita tai muita asioita ostaa, vaan miten voi hyödyntää olemassaolevia kalusteita, kasveja ja koriste-esineitä, ja kuinka vanhan tavaran voi nähdä alkuaineena, josta voi muokata jotain hauskaa tai joka näyttää eri ympäristössä ihan erilaiselta.

Kuvien tarkoitus on antaa inspiraatiota ideoinnille. Kuvat ovat Tukholman puutarhamessuilta muutamalta vuodelta, siellä esitellään joka vuosi noin 10 parveketta, joista yleisö valitsee suosikkinsa. Kovin kliinistä visiota ei ole vielä vastaan tullut.

Sademetsän kuumaa kosteaa, pääosassa iso viherkasvi, ehkä olohuoneen puolelta ulos siirretty. Tapetilla tai kankaalla voisi päällystää vaneria tai vastaavaa ja tehdä seinille tauluja antamaan vastaavaa vehreyttä.

Enemmän on enemmän. Kompaktiin tilaan mahtuu paljon runsautta, jos niin haluaa. Mikään ei ole oikein tai väärin.

Tohtori Livingstonen partsi, oletan? Viherkasvit sopivat parvekkeelle hienosti, upeista erilaisista lehtimuodoista ja sävyistä tulee eloisaa tunnelmaa. Huonekasvit voi siirtää sisätiloista ulos, kun pakkasöitä ei enää ole odotettavissa. Monien sisätiloihin tottuneiden kasvien lehdet palavat herkästi auringossa, kannattaa aloittaa niiden totuttelu varjossa. Itse ajattelen niin, että siirrän ulos vain ne kasvit, joiden kanssa olen valmis ottamaan riskin. Kaikki ovat tähän asti tulleet ehjinä ja entistä ehompina syksyllä takaisin sisään. Ulkoilu tekee hyvää kaikille elollisille.

Vanhat, kuluneet, eripariset huonekalut. Ne luovat ihan omanlaisensa maailman kesätilaan. Niidenkin kanssa kannattaa ajatella niin, että valitsee parvekkeelle tai ulos vain sellaiset esineet, joiden kuluminen entisestään sateessa ei tuota tuskaa.

Kuin olohuone, mutta vehreämpi ja tomaatintuoksuisempi.

Kesällä löytyy kitschillekin paikkansa, jos sitä muuten karttelee. Kevein rantein ja ilon kautta, värille ja hauskuudelle lienee tänä kesänä erityistä tilausta.

Värikkäitä kalusteita saa myös maalaamalla niitä itse. Parvekkeella saa varmaankin maalata, jos käyttää käryämättömiä, vesiliukoisia maaleja, uskoisin. Kannattaa varmistaa.

Tätä kuvaa hyvin ainakin yksi sana: rento. Kaikki sointuu toisiinsa, jos siltä itsestä tuntuu.

Muutama tiili ja niiden päälle peili, eteen pikkupöytä ja kas, luksusnurkka on valmis. Peilin voi nostaa myös jonkun huonekalun tai tuolin päälle seinää vasten.

Oksankarahkasta ja valoketjusta saa helpon valaisimen joko kattoon tai nojaamaan seinää vasten. Hiekalla täytetty sinkkiämpäri pitää oksan pystyssä aika hyvin, varsinkin, jos sen tukee parilla isommalla kivellä, olen testannut. Muoviämpärikin käy, rajoituksiahan meillä ei ole. Kivoja esineitä voi siirtää sisätiloista ulos, jos ei ole konmarittanut kaikkea.

Rajoituksia meillä ei tosiaan nyt ole.

Ilmansuunnasta muuten riippuu, voitko kasvattaa parvekkeellasi kasveja satoa toivoen: jos suunta on pohjoiseen tai jos aurinko ei muuten pääse paistamaan vähintään 6–8 tuntia päivässä, marjat ja vihannekset eivät välttämättä ehdi kypsyä kesän aikana. Mutta mikään ei estä kokeilemasta, kaikki kasvit ovat ihania kaikissa muodoissaan joka tapauksessa.

Ilman kasvejakin parvekkeesta saa tunnelmallisen ja uniikin paratiisin. Mitään syötävää tai syötävältä näyttävää en avonaiselle partsille jättäisi, lintuja alkaa herkästi kiinnostaa.

Jos kasveja haluaa seinämäksi asti, sitä varten voi itsekin tehdä rakenteen, pienemmän tai isomman. Vaatii hieman nikkaroimistaitoja ja ahkeraa kastelua. Mutta komea on!

Pelargonimuuri. Aivan ihastuttava.

Tämä on helppo projekti. Peilin ympärille kanaverkkoa rautakaupasta ja muratti kasvamaan sitä vasten. Tässä on vain muratin oksia, mutta elävä ruukkukasvi on kestävämpi ratkaisu. Sille tarvitaan vaan paikka peilin vieressä tai sen alapuolella. Muratti kasvaa nopeasti ja kestää viileää, joten tämän voisi tehdä jo huhtikuun puolella, ainakin eteläisessä Suomessa.

Lempivärin valtaa. Muutamalla yksityiskohdalla tilan voi saada näyttämään varsin erilaiselta, tässä nuo verhot tekevät paljon. Tällaisiin verhoihin ei tarvita kalleinta organzaa, vaan juuri ne itseä miellyttävät kuviot ja sävyt.

Pöytälevyyn muutama reikä ja niihin pienet maljakot, niityltä kukkia ja onni on tykö.

Jokaisen perheenjäsenen pitää saada tuoda parvekkeelle omaa näkemystään. Valokuvakollaasi kuljettaa mieltä ja sielua kivoihin muistoihin.

Jos vanha Solifer tai muun merkkinen matkailuvaunu ei enää liiku minnekään, tee siitä kasvihuone. Tai jos liikkuu, vedä sitä perässäsi, Ruotsissa tuumattiin.

 

Rakas, emmekö voisi lähteä Italiaan, oli tämän parin vuoden takaisen parvekesuunnitelman nimi. Noh, jos ihminen ei voi mennä Italiaan, Italia voi tulla ihmisen luo. Mikä ikinä itselle tuo mieleen Italian tai muun lempipaikan, siitä voi tuoda muutaman elementin omalle parvekkeelle.

Anna mielikuvituksen lentää ja kaikkien kukkien kukkia, se tunnelma näistä suunnitelmista ja ideoista mielestäni kumpuaa. Oli mukavaa saada jakaa ne.

Valoisaa kevättä ja aurinkoisia päiviä, pian saapuu vihreä!