Mutta missä on Charles Lehtinen?

Se on sitten 48 vuotta siitä, kun ihminen otti ja lähti. Jätti maan ja ilman ja tempaisi itsensä ensi kertaa Kuuhun. Se on kaikilla tavoin huima juttu, mutta erityisesti siten, että a) Kuuhun on matkaa 384 000 kilometriä, b) matka tehtiin 1960-luvun tekniikoin ja välinein ja c) matka-alus oli käytännössä valtava, räjähdysherkkä menovesitankki.

Tarkalleen ottaen tuon Apollo 11 -kuulennon kantoraketin tankeissa oli ajoaineena kerosiinia ja nestemäistä vetyä sekä hapettimena nestemäistä happea. Koska taustalla on todellakin rakettitiede, lähden tässä hiukan kevyemmin fiilistelemään tätä megalomaanista ja messiaanista rakettia, Saturn V:tä.

Saturn V oli ja on suurin, painavin ja tehokkain kantoraketti, jonka ihmiskunta tietää. (Universumin uumenissa voi toki olla jotain paljon überimpää.) Sen kopio on näytillä NASA:n Space Centerissä, Houstonissa. Malli on oikean kokoinen, se on koottu aidoista, lentokelpoisista osista.

Ja hei, se on valtava. Sen hangaarikin pitää kuvata kaukaa, että mahtuu ruudulle.

Saturn V:tä valmistettiin vuosina 1967–1973 ja niitä laukaistiin 13 kappaletta. Raketti on 111 metriä pitkä ja täysillä tankeilla se painoi enimmillään 2,8 miljoonaa kiloa. Sellaisen massan irrottaminen maankamarasta vaatii jonkin verran työntövoimaa. Sitähän syntyy, kun nämä viisi F1-moottoria pärähtävät käyntiin.

Niiden vieressä seisominen tekee suuren vaikutuksen, vaikka ne ovat ihan hiljaa. Onneksi ovat.

Ihminen osaa, kun se haluaa. When there’s a will there’s a way ja niin edelleen. (Ajatella, miten nopeasti ja tehokkaasti ihminen ratkoisi pallonsa probleemat, jos se sille päälle sattuisi.)

Näitä moottoreita käyttänyt lennon ensimmäinen vaihe kesti 2,5 minuuttia, jonka aikana raketti kipusi 61 kilometrin korkeuteen. Ekan vaiheen osat tipahtivat lopuksi Atlanttiin.

Sitten alkoi kakkosvaihe pienemmillä systeemeillä, niillä alus tuutattiin 185 kilometriin, matalalle Maan kiertoradalle.

Tervemenoa sisään tankkiin. Ei ahtaanpaikankammoisille.

Erinäisiä manööverejä suoritettiin, joiden lopuksi kolmosvaiheessa kuumoduuli (Eagle) suuntasi kohti Kuuta ja komento- ja huoltomoduuli sitä kiertämään.

Kuumoduuli on suojassa seinien sisällä.

Saturn VApollo Spacecraft Kuva: NASA

Ihan kärjessä on pitkulainen pelastustorni, jonka avulla miehistö olisi voinut sinkauttaa itsensä irti, jos laukaisun aikana jokin olisi mennyt pieleen. Jotenkin tuntuu, että siitä ei välttämättä tosipaikan tullen olisi ollut ihan hirveän suurta apua.

Koko komea Apollo 11 on edelleen sykähdyttävää historiaa. Ikimuistoisia lauseita tästä ensimmäisestä ja sitä seuranneista Apollo-reissuista jäi meillekin, jotka emme näköradiostamme niitä todistaneet.

Jokaiselle NASA:n avaruusohjelmalle on oma tunnuskuvansa, kuten Apollo 11:ssa juuri tuo laskeutuva kotka. Space Centerin merkkivalikoiman edessä kun seisoo, ei osaa valita yhtäkään.

Ja kun ovesta astuu ulos ja näkee Kuun, ei oikein enää osaa mitään. Muuta kuin olla mykkänä haltioissaan.

Pihalla häärivä orava tekee sitä, mitä orava tekee, sitä ei kiinnosta.

Mutta kuulentojen takana on lisää kiinnostavaa. On nimittäin niin, että tuon ensimmäisen vaiheen moottorit käynnistänyttä nappia heinäkuussa vuonna 1969 painoi suomalaistaustainen Boeing-insinööri Charles Lehtinen. Kyllä. Mitään, ei mitään saada tässä maailmassa aikaan ilman, että siellä on suomalaista osaamista taustalla. Sehän on selvä.

Nyt kysymys kuuluukin, että missä on Charles Lehtinen? Miksei häntä ole nostettu suomalaiseksi avaruussankariksi kuten astronautti Tim Kopraa, jonka isoisä lähti Suomesta Amerikkaan 1910-luvulla?

Kaivelin hiukan internetiä, mutta varmaa tietoa Lehtisestä ei nopealla pöyhinnällä löytynyt. Sen sijaan epävarmaa ja tarkastamatonta löytyi eräältä keskustelupalstalta vuodelta 2011.

Foorumin nimi on Math is Fun, siellä mainitaan, että Charles ”Whitey” Lehtinen on erään keskustelijan sukulainen ja toisen naapuri. Lehtinen on kuulemma erittäin fiksu, looginen, avulias ja huumorintajuinen ja hänellä on talonsa yhteydessä kaunis puutarha.

Kyllä, kuulostaa suomalaiselta.

Olisi kyllä erinomaisen hauskaa kuulla Charles Lehtisen mietteitä Apollo-operaatioista. Sitä odotellessa.

Ps. täällä hienoa hidastettua alkuperäistä kuvaa Apollo 11 -laukaisusta ja selostus siitä, mitä laukaisun 30 ekan sekunnin aikana tapahtuu. Tapahtuu paljon, tulta ja tulikiveä. Iso suositus!