Missä Gregin kenkä?

Gregin kenkä katosi kuin maan nielemänä, mutta juuri nimenomaan Maassa se ei voi olla.

Tähän alkuun on tunnustettava, että joskus, vaikkakin suhteellisen harvoin toimittaja menee vähän pähkinöiksi. Tai oikeastaan valuu pähkinähyytelöksi. Nyt kävi hieman niin. Taas.

Astronautti Tim Kopra tuli tänään Vantaalle ja piti tiedekeskus Heurekassa pressitilaisuuden. Ja koska Kopran isoisä muutti Amerikkaan 1910-luvun alussa Suomen Karjalasta, on teksasilainen avaruuslentäjä myös meidän sisunauttimme. Ei auta, vaikka Euroopan avaruusjärjestöllä on kuinka monta astronauttia tai pitäisikö sanoa euronauttia, suomalainen juurenlonkare painaa kansojen välistä ymmärrystä mittaavassa sielupuntarissa eniten.

Kopraa nähtiin Heurekassa myös vuosi sitten, hän oli suorassa videoyhteydessä Kansainväliseltä avaruusasemalta ja vastaili yleisön kysymyksiin. Leikki vesipisaralla, vei sydämen.

Astro-Tim vastasi myös tänään kiinnostaviin kysymyksiin, suosittelen nauttimaan kaikki mediassa lähiaikoina vastaantulevat jutut, kuten tarinan Kopran perheen pojan suomalaisista piirteistä. Mukana Suomessa oli myös Dawn Kopra, joka sai mieheltään avointa tunnustusta – puolisot ovat oleellisen tärkeässä roolissa astronauttien työhyvinvoinnissa. Pelko pois ja tukea peliin, astronautin vaimo ei turhia tutise.

Kysyin kahdesti avaruudessa työskennelleeltä Kopralta, miltä Maahan paluu ja painovoimaan totuttelu tuntuu kropassa. Kuulemma siltä, kuin sairastaisi vahvaa matkapahoinvointia ja flunssaa. Pelkkä pään liikuttelu puolelta toiselle öklöttää. Kaikki on painavaa.

– Painottomuus on mahtava olotila ja paluu painovoimaan päinvastaista. Palatessa tömähdetään lujaa maankamaraan ja pian lennetään monta lentoa takaisin kotikaupunkiin, joten ensimmäinen vuorokausi on monin tavoin rouhea. Kahden viikon päästä olotila on jo normalisoitunut, Kopra valotti.

Annan itselleni pienet propsit siitä, että sain asiani esitettyä, sillä kun avaruuslentäjä katsoo silmiin, hymyilee, nyökkää ja sanoo ”Yes, Ma’am”, voi mennä pasmat sekaisin. Niin kieltämättä hiukan tapahtui vuonna 2009, jolloin jututin astronautti Andrew Gaffneya Lääkärilehteen.


Andrew Gaffney. Kuva: Nasa

Gaffney oli Suomessa luennoimassa lentoturvallisuuden oppien upottamisesta sairaalatyöhön. Haastattelutilanteessa juttelimme kahden, tai oikeastaan tämä sydänlääkäri-avaruuslentäjä sai osittain puhua itsekseen, sillä jossain vaiheessa humahdin täysin siihen kosmiseen faktaan, että tuo ihminen on noilla silmillä katsellut maapalloa maapallon ulkopuolelta ja minä katson nyt niitä silmiä. Sen lähemmäksi en pääse pallon ulkopuolista ennen paluuta tähtienväliseksi aineeksi, mutta että tässä on juuri nyt vain yhden ihmisen linkki välissä.

Maailma on ihmeellinen, tekniikka on ihmeellistä, ihmisen voimavarat ihmeelliset.

Nauhurin mukaan en ollut menettänyt paljoa tajunnanlaajentumiskohtauksen aikana, vain sen tiedon, että hänen omaan sydämeensä asennettiin katetri ennen tätä yhdeksänpäiväistä lentoa Columbia-sukkulalla ja että tutkimuksen mukaan sydämen ja verenkiertoelimistön kannalta optimaalisin asento painottomassa tilassa näyttäisi olevan puoli-istuva. Katetri oli Andrew Gaffneyn sydämessä kaksi viikkoa, mutta Gaffney jäi toimittajan sydämeen todennäköisesti ikuisesti.

Ja niin jäi Tim Koprakin, koska onhan se ylimaallisen huikeaa, että joku irtautuu Maasta käytännössä giganttisen polttoainetankin päällä ja työskentelee melkoisissa olosuhteissa terveytensä ja henkensä riskeeraten ja tekee sitä työtä koko ihmiskunnan hyväksi. Tiedostaa oman roolinsa kokonaisuudessa ja pysyy mukavana ihmisenä. Ei sen vähempää.

Sankariviittaa ei kuulemma tarvitse astronauttien päälle pukea, mutta ei auta mikään, on se vaan out-of-this-world -tehtävä. Sellainen tehtävä, jonka hohtoa ja ihmeellisyyttä eivät himmennä edes Venäjän avaruusjärjestön tarjoamat kalossityyppiset kumikengät.

Kengät kuuluvat kompressiopukuun, jolla autetaan kehoa totuttautumaan painovoiman tunteeseen ennen Maahan paluuta. Sellainen kenkä katosi avaruusasemalla astronautti Greg Chamitoffilta vuonna 2008. Kuvassa on kenkäparin orpo puolisko, joka on esillä Nasa Space Centerissä Houstonissa.

Chamitoffin kenkä ei leijaillut Tim Kopran eteen puolen vuoden aikana eikä sitä ole avaruusaseman tiloista edelleenkään löytynyt. Kopran mukaan kenkä saattaa olla missä tahansa kolosessa, sillä ”niin hauskaa kuin painottomuudessa onkin, tavaroista täytyy pitää tarkasti huolta, sillä jos jossain on parin sentin tila, jotain varmasti livahtaa sinne”.

Niin kuin astronautti tai kaksi voi hyvin livahtaa oikean ja vasemman kammion väliin. Eh.