Maailman kuuluisin kirjavarasto

JFK. Presidentillinen kirjainkombo, joka on tarrannut samalla otteella aivopoimuihin kuin kotimainen UKK.

Marraskuussa 1963 murhattu Yhdysvaltain 35. presidentti John F. Kennedy on pysynyt tasaisen kiinnostuksen kohteena ja kirvoittaa tuoreita otsikoita edelleenkin, kun 1990-luvun alussa salaisiksi määrätyt tutkinta-asiakirjat tulevat julkisiksi. Tai saattavat tulla, jos maan 45. presidentti DJT niin päättää. (Ei, ei toimi lyhenne hänen kohdallaan.)

46-vuotiaana menehtyneen JFK:n lyhyt mutta lupaava ura, häneen liitetyt modernin aikakauden toiveet, murhatutkinnan yksityiskohdat, salaliittoteoriat, perheen myöhemmät vaiheet, kaikki ne ovat muuttuneet yksilön tragediasta ja amerikkalaisesta traumasta osaksi laajempaa yhteistä tarinaa ja omaisuutta, 1960-luvun paalutusta, poliittista historiaa, populaarikulttuuria.

Seisominen maailman kuuluisimman kirjavaraston edessä tuntuu sekä jännittävältä että luonnolliselta.

Dealey Plaza, Dallas. Texasin hallinnolle kuulunut rakennus, joka marraskuussa 1963 toimi koulukirjavarastona ja josta kuolettavat laukaukset ammuttiin. Kuudennessa ja seitsemännessä kerroksessa on nykyisin säätiön omistama, voittoa tuottamaton museo, The Sixth Floor Museum.

Kuudenteen kerrokseen – sala-ampujan kerrokseen – koottu näyttely on sanalla sanoen hengästyttävä. Alkuperäisiä dokumentteja, esineitä, ääntä, kuvaa, kaikkea, mitä tuon marraskuun 22. päivän ympäriltä on taltioitunut. Vaalikampanjan pinssejä ja pahvimukeja. Presidentin autoletkaa seuranneiden kansalaisten kaitafilmejä sekä kameroita, joilla niitä kuvattiin, runsaasti valokuvia, käsinkirjoitettuja kuulustelupöytäkirjoja, sormenjälkivälineet. Lee Harvey Oswaldin vihkisormus, Kennedyn potilasasiakirjat Parkland-sairaalasta, Time-Life-lehden toimituksen kello, Oswaldin ampuneen Jack Rubyn puku ja hattu, aseteltuna samaan asentoon kuin tutussa valokuvassa, jossa poliisit vievät Rubya pois. Koko ampumistilanne on rekonstruoitu pienoismallina, ja alkuperäisten mukaan teetetyistä pahvilaatikoista koottu väijytysnurkka on kuin hetki sitten hylätty.

Kuudennessa kerroksessa ei saa valokuvata, ei myöskään ikkunoista, mutta seitsemännessä kerroksessa voi katsoa samasta nurkasta maisemaa, jota kirjavarastossa työskennellyt Lee Harvey Oswald 54 vuotta sitten silmäili, kun väijytyspaikkaansa rakensi ja surmatyötä suunnitteli.

Presidentin auto tuli vasemmalta Elm Streetiä rakennuksen eteen ja kääntyi alas Main Streetille. Autoletkan tarkka reitti oli julkistettu muutamaa päivää aikaisemmin.

Oswald teki tuossa hetkessä sen, mistä aika tarkkaan tiedämme. Luotien osumiskohdat on piirretty asvalttiin valkoisilla rukseilla.

Ampumisnurkan kohdalla kadulla on liikennevalot. Alkuperäisten valojen metallipinnasta on etsitty naarmuja, joita ensimmäiseksi ammutun luodin arvellaan jättäneen. Merkkejä osumasta ja kimpoamisesta ei ole löytynyt, mutta ainakin yksi dokumenttielokuva teoriasta on tehty.  Täällä parin minuutin video liikennevalojen roolista elokuvasta JFK: The Lost Bullet (National Geography).

Ennen ylikulkusiltaa kohoaa grassy knolliksi kutsuttu rinne, jonka suunnalta laukauksen tai useamman laukauksen uskottiin myös tulleen. Paikka on merkitty banderollilla.

Valkoisten ruksien vierellä tulee ajatus, että onkohan tämä nyt ihan tarpeellista pitää tapahtumaa näin elävänä. Toisaalta historiasta kiinnostuneet saavat paikassa hyvin konkreettisen ulottuvuuden ja tuntuman. Ehkä paikka universaalisti jotain syvempääkin opettaa. Ainakin sen, että suuret tapahtumat herättävät herkästi kaikenlaista kummaa, kuten pilapuheluiden suman sairaalaan tai nykytekniikoilla kontrolloimattoman some-tsunamin.

Kirjavarastotalo rakennettiin alunperin vuonna 1898, se paloi salamaniskusta ja rakennettiin pari kerrosta korkeampana vanhan perustuksensa päälle vuonna 1901. Teksasin kirjavarasto -yhtiö vuokrasi kuudennen kerroksen tilat vuonna 1963 ja muutti pois sieltä 1970-luvun alussa. Rakennus oli 70-luvulla tyhjillään usean vuoden ja sen purkamista suunniteltiin. Dallasin kaupunki lopulta osti rakennuksen ja kunnosti viisi kerrosta toimistotiloiksi. Kuudennen kerroksen museo avautui alkuperäisiksi saneeratuissa tiloissa vuonna 1989 – ajatukseen sopeutuminen oli vienyt Texasissa kymmenen vuotta.

Museossa on käynyt vuosittain noin 385 000 henkilöä.

Seitsemännen kerroksen näyttelyssä on muun muassa taidetta, esimerkiksi presidenttiparin kasvokuvat, jotka on tehty mosaiikkitekniikalla.

Jacqueline Kennedyn kuva muodostuu miehensä kasvoista, ja toisinpäin. Pieniä kuvia on kummassakin 50 000 kappaletta.

Töiden takana on taiteilija Alex Guofeng Cao. Kiinalaissyntyinen Cao kirjoittaa kuvien vieressä:

”I love images of JFK, his family, his words. He inspires me. To me, they represent what America means. The American spirit.”

Sanomalehti Dallas Times Herald lahjoitti museolle kaikki noin 700 negatiivia valokuvista, joita lehtikuvaajat presidentin Dallasin-matkalla ottivat. Myös tämä kokoelma on kruunattu mosaiikkikuvalla – joka on rakennettu uutiskuvista.

Museokaupasta löytyy uusintapainoksia murhaa seuranneiden päivien sanomalehdistä. Uusintapainosten kopiokoneversioita kaupitellaan kadulla museon ulkopuolella. Fake real old news?

Näyttelyn kiertää noin puolessatoista tunnissa, se on erittäin intensiivinen 90-minuuttinen. Tunnelma on tiheä, mutta ei niinkään muiden ihmisten takia, vaan siitä tietoisuudesta, että nyt ollaan niin lähellä tätä asiaa, kuin olla voi. No, ehkä virtuaalitodellisuuden keksinnöt voivat vielä päihittää live-kokemukset. Ehkä.

Kävijöitä on museossa varmasti aina, mutta kiertely sujuu ääniopastettuna varsin jouhevasti. Kokoelmissa on kaikkiaan yli 50 000 osaa, osa löytyy myös museon verkkosivuilta, kuraattorin kommenteilla rikastettuna. Mukana on myös kuuluisa Abraham Zapruderin autoletkasta kuvaama video, jossa näkyy koko traaginen tapahtumaketju.

Korttelin päässä museosta sijaitsee Memorial Plaza, komea muistomonumentti vuodelta 1970.

Jos JFK:n epäonnisen kampanjamatkan tapahtumapaikat Dallasissa kiinnostavat lisää, kannattaa suunnata puolen tunnin ajomatkan päähän Fort Worthiin, jonne presidentti saapui Dallasin-kierrosta edeltävänä iltana. Presidenttipari majoittui karja- ja öljykaupungissa Hotel Texasiin, joka nykyisin on Hilton Fort Worth. Vuotta 1963 ei ole siellä unohdettu, valokuvia on runsaasti.

Kennedyt söivät hotellissa aamiaista talouselämän silmäätekevien kanssa ja JFK piti viimeiseksi jääneen puheensa.

Huonetta numero 850 ei enää ole, ainakaan sillä numerolla.

Hotelli on varsin mukava, historian ottamista uomista huolimatta. Toki se hyötyy historiasta, ei epäilystäkään.

Hotellin vieressä on Kennedyä kuvaava patsas. Ennen Dallasiin lähtöään presidentti puhui hetken häntä odottaneiden parin tuhannen kaupunkilaisen edessä, osa sanoista on hakattu kiveen.

Viileästä marraskuun aamusta huolimatta ”There are no faint hearts in Fort Worth”, hän totesi. Tarkalleen ottaen:

”Ladies and gentlemen, there are no faint hearts in Fort Worth, and I appreciate, I appreciate, your being here this morning. Mrs. Kennedy is organizing herself, it takes longer, but of course she looks better than we do when she does it. But we appreciate your welcome.”

Olipa traagisten rakennusten ja esineiden museoinnista mitä mieltä tahansa, yhdestä asiasta voi olla melkein varma. Ilman tätä episodia maailman kuuluisin kirjavarasto tuskin olisi kuuluisa. Vain pieni punainen tiilirakennus Texasin mailla.