Kuusi ajatusta Auschwitzista

Uusnatsit marssivat näkyvästi Ruotsin kaduilla, kertoi eilen muun muassa Hesari. Huuruisille agendoille en halua antaa yhtään enempää tilaa, mutta uutinen nostaa mieleen Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin. Mietin, mitä parituntinen visiitti opetti ihmiselle, joka on kuullut keskitysleirien kauheuksista koko ikänsä, lukenut oppikirjoista ja lehdistä, nähnyt dokumentteja ja elokuvia? Yllättävän paljon.

 1. Huumori ja näkökulman vaihtaminen ei aina ole mahdollista
Aurinkoinen loppukesän viikko muuttuu kaatosateeksi matkalla Krakovasta Oświęcimiin (saks. Auschwitz). Vuodesta 1947 museona toimineen entisen keskitysleirin edessä on pieni myymälä, josta voi ostaa kertakäyttösadetakkeja. Massoittain ihmisiä ryhmittyy odottamaan omaa vuoroaan päästäkseen sisään opastetulle kierrokselle. Sadetakkeja näkyy kaikissa sateenkaaren väreissä ja niiden väliväreissä ja yhdistelmissä, takit ovat aika paksuja ja jollain tavoin maahismallisia huppuineen ja vöineen. Se on kierroksen ainoa humoristinen hetki, mutta hymy ei synny.

2. Aika voi pysähtyä ja jatkaa
Jokaista ryhmää ohjaa opas, jonka ei tarvitse lisätä puheeseensa yhtään maustetta, ei kuvailuja, ei korostusta, ei adjektiiveja. Asiasanat kuvaavat kaikkea ihan sellaisenaan. Kierroksen alussa esitellään historiaa ja keskitysleirin toimintaa sopivan kompaktina annoksena.

Kun kierros jatkuu yksityiskohtiin, olo muuttuu yhä tukalammaksi. Vitriineissä on esillä paljon leireillä tapettujen ihmisten henkilökohtaisia tavaroita. Kenkiä ja matkalaukkuja, joihin natsihenkilökunta käski kirjoittaa nimet ja kotipaikkakunnat selvillä kirjaimilla, jotta laukut voidaan aikanaan palauttaa oikeille omistajilleen. Sellaista aikomusta heillä ei kuitenkaan koskaan ollut. Punaiset kirjaimet hehkuvat edelleen.

Läjä käytettyjä purkkeja siitä kaasusta, jolla ihmisiä tapettiin. Kaikkiaan noin 1 100 000 ihmistä murhattiin Auschwitzin kahdella leirillä.

Erään huoneen seinänmittaisessa vitriinissä on iso kasa hiuksia, jotka vangeilta oli ajeltu kuitumateriaaliksi kankaaseen. Iso määrä hiuksia, jotka ovat yli 70 vuoden aikana harmaantuneet. Täytyy katsoa muualle, pala kurkussa alkaa olla liian iso nieltäväksi. Nuori tyttö itkee ovensuussa.

3. Aina ei tee mieli valokuvata
Kamera kaulassa ja kännykässä, niillä on helppo ikuistaa reissukohteita. Mutta Auschwitzissa ei tehnyt mieli kuvata oikeastaan lainkaan. Eikä olisi tarvinnutkaan, sillä kaikki nähty ja kuultu kyllä tallentui aivojen kovalevylle loppuelämäksi. Kuten kaasukammio, jossa seisoimme. Sen jälkeen uunit, joissa toiset vangit joutuivat polttamaan ruumiit. Kellaritilojen huoneet ja niiden tapahtumat.

Toisaalta valokuvaamalla olisi voinut ehkä hiukan irtautua tilanteesta, keskittyä kameraan.

4. Ihmisen kykyä sadismiin ei voi ymmärtää
Pienemmässä leirissä, alunperin puolalaisessa varuskunnassa, aloitettiin joukkomurhaaminen vuonna 1940. Vuotta myöhemmin isompi leiri, Auschwitz-Birkenau, suunniteltiin ja rakennettiin systemaattiseen tuhoamiseen.

Kierros jatkui Auschwitz-Birkenaun puolella ja sade lakkasi, mutta aurinko ei tunnelmaa keventänyt.

Tänne ihmisiä tuotiin massoittain junalla, lajiteltiin asemalla kahteen osaan. Työhön kelpaamattomat lähetettiin suoraan kaasukammioon, ”suihkuun”, kuten heille kerrottiin. Ihmiset odottivat alastomina kaasukammion edessä olevalla luiskalla päästäkseen sisään. Kuvissa ihmiset näyttävät hiukan jännittyneiltä, ovat ehkä kylmissään. Moniko aavisti, mitä oli tapahtumassa?

Kaksi suurta kaasukammiota on nyt romahtanut, mutta raunioita katsellessaan ei näe vain tiiliskiviä ja betonia. Näkee paljon enemmän.

Ankaraan työntekoon pakotetut ihmiset yöpyivät parakeissa, joissa on maalattia ja pieni kamiina lämmitystä varten. Polttopuita ei yleensä ollut. Täyteen pakatuissa parakeissa nukuttiin kolmikerroksisissa sängyissä, suurilla puisilla lavereilla. Vahvimmat kiipesivät ylimpiin kerroksiin ja alin, maatason laveri jäi huonokuntoisimmille ja kuoleville. Rotat käyttivät öisin tilaisuutta hyväkseen, sateella lattia oli veden peitossa.

Kuinka jotkut ihmiset pystyvät kohtelemaan toisia ihmisiä näin sadistisesti, sitä en osaa vieläkään mistään lukemastani ja kuulemastani huolimatta ymmärtää.

5. Jokaisen tulisi päästä tai joutua vierailulle keskitysleirimuseoon
Auschwitzin keskitysleirit ovat siinä tilassa, johon ne sodan päätyttyä ja viimeisten pelastettujen ihmisten jälkeen jätettiin. Hyvä, että alueet museoitiin leireiltä pelastuneiden ja niissä kuolleiden ihmisten omaisten toiveesta, vaikka museoajatusta aluksi vastustettiin.

Maisemassa näkyy natsien paetessaan tuhoamia rakenteita, kamiinoiden savupiiput töröttävät sinitaivasta vasten.

Muistomerkki oli paikka, jossa pystyi hiukan hengittämään.

Jotta käynti keskitysleirillä ei olisi jättänyt pintaan vain surua ja tuskaa, mieli nosti esiin ajatuksen, että ainakin me kaikki juuri nyt täällä olevat olemme niitä, jotka vastustamme fasismia ja hirviöiden valtaa. Se oli lohdullinen ajatus.

Auschwitzissa vierailee vuosittain paljon ihmisiä, koululuokkia, turisteja, valtionpäämiehiä. Viime vuonna kävijöitä oli yli kaksi miljoonaa, joten kukaan ei ole visiitin herättämien tuntojensa kanssa yksin.

Olen varma, että käynti Auschwitzissa opettaisi jokaiselle paljon. Uskon, että se saisi myös Ruotsissa tai muualla elämöivien pikkunatsien mielen uudenlaiseen viritystilaan, ellei heidän sielunsa ja oikeudentajunsa ja ihmisyytensä tilalla ole vain sysimusta aukko.

Jos vieraan ihmisen kohtalo ei kosketa, voi ajatella tilalle omia rakkaitaan. Joku sellainen toivottavasti jokaisella on.

6. Kukaan ei voi katsoa ohi
Auschwitz vahvisti sitä ajatusta, että kukaan meistä ei voi katsoa ohi fasismia tai rasismia tai muuta sortoa. Sellaisia perusteluja, joilla voidaan oikeuttaa jonkun, minkä tahansa, ihmisryhmän vainoaminen ja tappaminen, ei yksinkertaisesti ole. Kukaan ei myöskään voi uskotella itselleen, että olisi itse turvassa tällaiselta väkivallalta ja vainolta.  Järjettömyydessä ei ole järjellistä taustaa.

Samalla pallolla pyörimme edelleen, me kaikki. Käytetään sumean ja turhan vihan sijaan energiaa siihen, että saamme yhdessä ratkottua yhteiset ongelmamme. Kyllä se onnistuu.

Auschwitz Memorial Twitterissä: https://twitter.com/auschwitzmuseum