20 miljoonaa parketintallaajaa

Ilmailulliset terveiset Helsinki-Vantaan lentoaseman uudesta eteläsiivestä. Pääsin arvalla mukaan koeponnistamaan matkustajaosan toimintoja, ennen kuin siipi ensi viikolla otetaan käyttöön. Meitä testimatkustajia oli noin 200, aika hyvä määrä näkemään mahdolliset viilauksen paikat.

Uusi siipi on kaukolentoalueen jatkeena, se sijaitsee ns. non-Schengen-alueella. Ei siinä sen kummempia seremonioita, sisään vaan kyltin alta.

Lentoaseman porttinumeroinnit menivät laajennusoperaatioiden myötä loppupäästä uusiksi. Opasteissa on numerot 60 saakka, mutta suurin käytössä oleva porttinumero on tällä hetkellä 55. Kasvunvaraa siis jätetty hiukan.

Lisäksi 40-sarjan porttinumerot tulevat käyttöön vasta uuden länsisiiven valmistuessa vuonna 2018.

Tältä uusi eteläsiipi periaatteessa tällä hetkellä näyttää:

Kioski löytyy, kahviautomaatti ja wc-tilat. Ilmeisesti suurempia määriä palveluja ei tähän tilaan ole tulossa, mutta onhan siinä myymälä poikineen juuri ennen.

Monitorit ovat selkeät, niissä ei ole ainakaan liikaa tietoa. Itse olisin ehkä kaivannut tähän lähtöajan alle myös tiedon boardauksen alkamisajasta, siitä näkisi suoraan, kuinka kauan aikaa on vielä shoppailulle tai ruokailulle. Jos portilla on vasta 11:15, niin köplästi käy, ellei lento ole myöhässä.

Ja suomen kieli, kyllä sitä voisi opasteissa olla. En oikein ymmärrä, miksi ei ole. Vaikea kuvitella, että esimerkiksi Arlandassa olisi vain englanninkieliset tekstit. Noup. Nej.

Testipäivälle oli luotu oma lento, jotta myös järjestelmiä pystyttiin testaamaan. Amsterdam, olisihan se sopinut. Ja Aruba myös.

Eteläsiiven sisustus ovat kyllä aika koruton, sanoisin, että esillä on ”niukin mahdollinen”. Varmasti funktionaalista, mutta hiukan ilotonta.

Portilla odotellaan ehkä jopa jollain tavalla hengellisessä hengessä – tilasta tuli mieleen kappeli tai joku muu kirkollinen tila. Puinen alttari on modernisti digilatauspiste, ei sentään sytytellä tuohuksia siinä.

Puinen penkki näyttää skandinaavisesti kivalta, mutta pidemmän odottelun mukavuutta saattaisi kyllä lisätä istuin, jossa on selkänoja ja hieman pehmikettä.

Sellaisia olikin portilla muutama. Veikkaan, että ne eivät ole tyhjinä, kun koneeseenpääsyä iltamyöhään odotellaan.

Eteläsiiven taiteesta vastaa Stefan Lindforsin ’Concorde’, joka on vuodelta 1993. Ruostumatonta terästä ja lasikuitua, tilaustyö entiseen kotimaanterminaaliin (nykyisin T1). Mukava nähdä se uudessa paikassa, kiinnittää taas huomion.

Jotain lämpöä, pehmeyttä, väriä ja iloa kaipaisin kyllä sisustuksen kokonaisuuteen, mutta voihan olla, että asialla ei ole merkitystä, kun oikeasti reissuun lähtee.

Sen sijaan sillä menopelillä on merkitystä. Pääsimme piipahtamaan uudelle portille nro 54 parkkeeratussa Finnairin A330-koneessa. Kapteenin ja perämiehen työhuoneessa oli siistiä (ja turkasesti nappuloita).

Jos tilanne vaatii, välillä voi oikaista jalkansa askeetikon unelmasopessa.

Kone oli ystävällisesti tuotu näytille testimatkustajia varten, se siirrettiin oikealle lähtöportille visiittimme jälkeen. OH-LTS:n suuntana oli tänään New York.

(Lentokoneen kuvat jakavat ihmiset kahteen osaan kuin Mooses Punaisenmeren. Se toinen puolisko ymmärtää.)

Kun olimme testanneet terminaalin, pääsimme kiertoajelulle asematasolle eli platalle. Tältä näyttää eteläsiipi, siinä on siipi.

Laajarunkokoneisiin kuljetaan kahta matkustajasiltaa pitkin, se nopeuttaa porukan lastaamista.

Vispilät pyörimään. Kiitotien päässä on taivaassa reikä, ovi miltei mahdottomaan, kuten Edu Kettunen kauniisti sanaili.

Tämä on moottorien koekäyttöalue, ”kolosseum”.

Tämä on ruma rakennus, ”ei Finavian”, kertoi isäntämme Finavia.

Itsehän wanhan liiton ihmisenä käytän yksityispuheessani vielä ilmaisua ”Helsinki-Vantaan lentoasema”. Se on pientä tukea sille faktalle, että kenttä sijaitsee napakasti Vantaalla. Ainakin vielä, ehkä tässä joku metropoliliitos vielä nähdään. Ja soteuudistus, eh.

Siinä on jotain suomalaista, että yksityiskoneella saapuvien terminaalirakennus on näin pelkistetty. Ei kultaa eikä kimalletta, ihan vaan siitä kyltin alta ja lapioiden vierestä sisään, tattis.

Kierros päättyi eteläsiipeen. Tuo uusi terminaalin osa toimi mielestäni ihan mukavasti, vain palveluinfotaulun logiikka ei natsannut omaani. Palautetta jätettiin runsaasti, sitä myös haluttiin. Hieno juttu mielestäni, että matkustajien ääntä kuullaan, heitä varten ja pitkälti heidän rahoillaanhan tätä tehdään.

Sydämeni läpättää kuitenkin eniten vanhalle, alkuperäiselle lentoaseman osalle, terminaali 2:n ytimelle. Kas olenhan ollut siellä aikanani töissä, monta vuotta. Lentokentällä aika lentää kuin… no joo, siivillä. Se on kuin pieni kaupunki, oma yhteisönsä.

Helsinki-Vantaan lentoasema avattiin olympiavuonna 1952. Matkustajaparakin avajaiset pidettiin 10.7. – samana päivänä kuin tuo uusi eteläsiipi pyritään nyt avaamaan. Terminaalin katolle tehdään tukitoimenpiteitä, sitä varten nämä naamioidut tolpat.

Sydäntäni lämmittää eniten, suuresti, isosti tämä parketti. Se oli siellä kesätöitteni alkaessa 1980-luvun lopulla, se on ollut siellä vuodesta 1969, kun tämä asemarakennus valmistui parakin tilalle.

Uskomatonta, kuinka se on kestänyt massiivista tallustelua. Nyt Hki-Vantaalla käyskentelee 17 miljoonaa ihmistä vuodessa, vuonna 2020 määrän odotetaan kasvaneen 20 miljoonaan. Se on noin neljäkymmentä miljoonaa kenkää, korollista, korotonta, läpsytintä, talvibuutsia ja muutamat kymmenet koirankynnet päälle.

Onneksi parkettia on varastossa vielä parisataa neliötä. Se on kuulemma Finavian silmäterä, lattiaa paikkaillaan paloilla sieltä täältä, kun tarve vaatii. Ihana kuulla, että parketti aiotaan säilyttää niin pitkään, kuin mahdollista. Kansallisaarre kerrassaan, varmaan meille jokaiselle tuttu.

Ja että oliko testimatkustajana innostavaa näin ilmailun ja ilma-alusten ystävänä? Ks. kuva.

Helsinki-Vantaa laajenee siis suhteellisen huimaa tahtia, iso rooli on Finnairin Aasian-strategialla. Vertailun vuoksi vielä pikavisiitti Turkkiin: Istanbulin lentokentällä käy nyt 60 miljoonaa matkustajaa vuodessa. Uusi lentoasema on rakenteilla, se tulee vetämään ensi vaiheessa 90 miljoonaa ja lopullisessa muodossaan 200 miljoonaa matkaajaa vuodessa. Kuusi kiitotietä, kahdeksan lennonjohtotornia, parkkipaikat 500 lentokoneelle, töitä suoraan tai välillisesti 100 000 ihmiselle. Istanbulin kenttä tulee vuonna 2030 tällä tietoa olemaan maailman suurin yksittäinen lentokenttä.

Päällystetäänkö kulkutiet parketilla, sitä tietoa odotellessa.